7.1. Kasvu alkaa itsehavainnoinnilla

Ensimmäisenä kehittämiskohteena kasvun alueella on itsehavainnointi eli oman elämän havainnointi. Havainnointimme suuntautuu sekä ulkoiseen että sisäiseen maailmaan. Sisäinen havainnoijamme kehittyy ja vahvistuu käytössä, tietoisuutemme laajenee ja syvenee ja opimme ymmärtämään entistä paremmin todellista itseämme ja persoonallista kasvureittiämme.

Olen itse elämäni subjekti, jota minun tulisi havainnoida ”objektiivisesti”. Voin pysähtyä silloin tällöin päivän kuluessa tarkastelemaan mitä olen tekemässä, mitä tunnen ja mitä ajattelen. Voin lisäksi ”kelata” tulevaisuutta ja menneisyyttä ajatuksissani ja tunteissani aika ajoin pidemmänkin rupeaman ajan. Tällöin ehdin rauhoittua ja olen läsnä nykyhetkessä.

Yksinkertaisinta on aluksi pysähdyttää itsensä — ainakin mielessään — käytännön tilanteissa, joissa on jo toiminut persoonallisuutensa automatiikan mukaisesti ja reagoiden. Kyseessä on tuttu ”taas kävi näin, sorry”-tilanne.

  Kasvun haasteena on tunnistaa persoonallisuuden automatiikan ja reagoivuuden päälle meno jo tekemisen ja vuorovaikutuksen aikana tai parhaimmillaan tietenkin ennen kuin koko tilanne on alkanut. Itsehavainnointi ja harjaantuminen tekee mestariksi, joten älä lannistu!

Käytännön henkilökohtainen vinkki: Varaa itsellesi riittävän usein — päivittäin, viikoittain ja kuukausittain — rauhallista aikaa sisäiseen havainnointiin. Mietiskelyä ja retriittejä harrastavat ainakin tietävät rauhoitetun hiljaisen ajan merkityksen. Katsele hiljaisuudessa sisäistä maisemaasi ja kuulostele oman elämäsi puhetta: sen kaikkia ajatuksia, tunteita ja kehon tuntemuksia. Pidä päiväkirjaa tai kokoa muutoin havaintojasi omaa kasvuasi varten.

Vinkki käytännön yhteistapaamisiin: Aloittakaa yhteinen tapaaminen ohjatulla tai hiljaisella mietiskelyllä silloin kun se on luontevaa ja siihen on tarvetta. Ohjattuna mietiskelynä voi olla rauhallinen sisäiseen havainnointiin johdatteleva puhe, runo, tekstinluku tms.