4.4.3. Yhteenvetoa nelosista

Nelosten maailmankuva: Jotain puuttuu elämästäni. Muilla on sitä, mitä minulla ei ole. Minut on hyljätty.

Nelosten omakuva: Olen erityinen. Ollessani ainutlaatuinen olen olemassa.

Nelosten vahvuuksia: myötätuntoisia ihmisten kanssa eläjiä, huolehtivia, lämpimiä, muita tukevia, kannustavia, luovia, yksilöllisiä, erottuvia, aitoja, intuitiivisia, voimaperäisiä ilmaisijoita, kauneudentajuisia, nostalgisia, tyylikkäitä, hienostuneita, itseään tutkistelevia, voimakkaasti tuntevia, joilla on hyvä maku.

Nelosten mahdollisia ongelmia: masentuvia, surevia, tunteiltaan ailahtavia, dramaattisia, liioittelevia, oikukkaita, hienostelevia, omistushaluisia, valittavia, kontrolloivia, toisiin takertuvia, vetäytyviä, etäisiä, itsepäisiä, väärinymmärtäviä, huomiota vaativia ja ylitunteellisia.

Nelosissa vaikuttavia avainmotiiveja ovat halu ymmärtää itseään, halu ilmaista itseään jossain kauniissa, halu vetäytyä suojatakseen tunteitaan ja halu huolehtia emotionaalisista tarpeistaan ennenkuin ryhtyy mihinkään muuhun.

Alue, jota neloset välttävät on tavanomaisuus. Neloset pelkäävät yleistä ja tavallista. Jos olet tavallinen, kuten kaikki muutkin, et ole kukaan. Tavallinen on ikävystyttävää ja siksi tarvitaan jännitystä. Jotta on olemassa, on erotuttava joukosta.

Nelosten sokea alue on kateus. Nelosten on vaikea tunnistaa heidän elämäänsä vahvasti vaikuttavana tekijänä kateutta. He ovat äärimmäisen tietoisia muiden hyvistä ominaisuuksista ja mitä muilla on, mutta sokeita omalle kätketylle vahvuudelleen ja halulleen saada mitä muilla on.

Neloset käyttävät puolustusmekanisminaan sisäänpäin katsomista. Neloset palaavat uudelleen ja uudelleen menneeseen elämäänsä, sen menetyksiin ja kärsimyksiin, joita he kantavat alati mukanaan päästämättä niistä irti. Menneisyyden kokemuksista kumpuaa jatkuva ikävöinti ja kaipaus. Tästä aiheutuva melankolisuus on tuttu kumppani, joka saa tuntemaan oman olon erityiseksi.