4.3.1. Suomalaiset kolmoset luonnehtivat itseään

• Olen vilkas ja aktiivinen. En pidä negatiivisuudesta.


• Olen kiireinen. Aina on ja on oltava tekemistä. Jos tulee tauko, niin keksin heti jotain. Soitan, luen, haen jotain. Tämä on varmaan sitä työnarkomaniaa. Pidän tekemisestä ja tarvitsen sitä. Lomallakin pitää olla ohjelmaa, vaikka kaipaankin laiskottelua. Olen huono lepäämään.


• Minulla menee hyvin. Teen mitä pitää tehdä tavoitteen saavuttamiseksi. Tunnen itseni pystyväksi, kyvykkääksi. Arvoni syntyy työllä ja sen menestyksellä.


• Pidän iloisuudesta, hymystä, energisyydestä, leikinlaskusta.


• En tee eroa työ- ja perhealueen välillä. Teen pitkiä työpäiviä. Tuon työt kotiin, jos se on tarpeen. On pakko parkkiintua, jotta jaksan painaa.


• Painan täysillä tai olen sitten täysin nollilla. Olen ”on-off”ihminen.


• Minulla on paljon tuttavia, mutta vähän ystäviä.


• Osoitan rakkautta kuten muitakin tunteitani teoillani, sillä minun on vaikea kertoa tunteistani.


• Mittaan itseäni työn kautta. Työ on minulle 115%.


• Menestyminen on minulle tärkeää. Haluan tehdä hyvin ja haluan varmistaa, että homma on hyvä.


• Minulle riittää, että tiedän itse olevani hyvä. En tykkää siitä, että ihmiset tuovat esille omaa hyvyyttään.


• Työssä elän tulevaisuutta, yksityiselämässä haluan elää enemmän tätä hetkeä.


• Otan ihmiset asian kannalta. Minulla on vähän ystäviä ja työkavereita.


• Pysyn päätöksissäni, mutta luovin ja kierrän, kun pitää päästä eteenpäin. En tykkää passiivisista ihmisistä.


• Haluan tehdä viimeisen päälle. En ryhdy uuteen, ellen tiedä onnistuvani. Haluan saada työn loppuun. Roikkuminen rassaa. Lopputulos on palkitseva.


• Kolmoset kertovat miten heistä stressaantuneina tulee entistäkin kilpailevampia. Tarve näyttää hyvältä tai voittaa korostuu, jos epäonnistumisesta on todellista uhkaa: Stressitilassa minusta tulee tiukempi, yritän sinnikkäämmin. Stressi sopii minulle, vaikka ilo on vaarassa kadota. Ohjelmoin lomaanikin, vaikka kaipaan laiskottelua.


• Kolmoset kertovat miten he hyvillä mielin ollessaan pystyvät rehelliseen itsearviointiin. Levänneinä he tarkastelevat asioita pintaa syvemmältä ja kuulostelevat niiden merkitystä omassa elämässään: Olen huono lepäämään. Sairastun kun hellitän. On niin paljon loppuunsaattamista. Kun pääsen tällaisesta olotilasta irti ja saan itseni lepäämään, olen kuin eri ihminen. Alan tuntea tasapainoisuutta, jaksan olla iloinen ja muillekin mukava.