1.3.7. Mihin enneagrammi sijoittuu?

Enneagrammi on persoonallisuustypologia, joka perustuu huomion suuntautumiseen ja voimavararakenteeseen. Sitä voi käyttää yhtenä monista hyvistä persoonallisuustypologioista, mutta sen päähuomio on kasvussa ja muutoksessa. Siksi sen ihmiskäsitystä voi kuvata ilmaisulla ”dynaaminen harmonia”.

Ihminen, jossa on sekä tietoinen että tiedostamaton (mystinen) osa on oman elämänsä subjektina. Ihminen etsii sellaista suhdetta itseensä, jossa hän pääsee kosketukseen alkuperäisen, aidon itsensä kanssa.

Kasvu on eheytymisen ja aidoksi itseksi tulemisen prosessi. Wilfrid Stinissenin mukaan kysymyksessä on paradoksi:
on luovuttava omasta itsestään, jotta löytäisi itsensä.

Enneagrammissa käytetään itsehavainnointia, luotetaan omaan kokemukseen sekä kokemusten jakamiseen samanlaisten ja erilaisten persoonallisuuksien kanssa. Itsehavainnointi auttaa meitä tunnistamaan elämän varrella oppimamme ajatus-, tunne- ja vaistoelämän tavat niiden hyödyllisine ja haitallisine vaikutuksineen.

Itsehavainnoinnin päätarkoitus on parantaa itsetuntemustamme oman kasvun suuntaamiseksi. Voimme vaikuttaa elämäämme suuntaavien ajatus-, tunne- ja vaistonvaraisten toimintatapojen muotoutumiseen, kun ymmärrämme niiden syntymistaustoja ja halumme elää aitoa elämää voimistuu.

Enneagrammissa korostetaan aivojen tunnekeskusten merkitystä. Niihin pohjautuu tunneäly, joka muodostaa yhteyden tunteiden, järjen ja moraalisten vaistojen välille. Tunteet ovat pohjimmiltaan yllykkeitä tietynlaiseen toimintaan. Tunnetta tarkoittava sana emootio tuleekin latinan verbistä motere, liikuttaa; e- etuliitteen kanssa se tarkoittaa poispäin liikuttamista, eli taipumus toimintaan on oleellinen osa kaikkia tunteita.

Tunnekyvykkyys on metakyky, josta riippuu, kuinka tehokkaasti osaamme käyttää muita kykyjämme, myös ajatuksiamme ja raakaa älyämme.

Enneagrammin mukaan meidän on pyrittävä kohti pään, sydämen ja koko kehon sopusointua. Tähän tarvitaan tutun rationaalisuuden lisäksi älykästä tuntemista ja vaistoamista. Haasteena on oppia omakohtaisesti ymmärtämään kahden uuden älyn - tunneälyn ja vaistoälyn - olemusta.