Seiskat asuivat kerran "riittävyyden" maailmassa, tyytyväisyyden ja olemuksen sisäisessä maailmassa, kuten viitosetkin. Seiskat yleensä pääsevät sisään varhaiseen fantasiamaailmaan, jossa kaikki oli selitetty ja jolla oli merkitys ja perusta. Kun tämä turvallisuus oli uhatttuna, ehkä traumaattiset lapsuudenkokemukset, he päättivät vastata yksipuolisesti: "Teen kaikesta positiivista enkä negatiivista." He tunsivat kerran Jumalan täydellisenä perustana ja todellisuuden täysin tyydyttävänä, mutta nyt he väittävät nauttivansa siitä epätäydellisellä tavalla. He eivät hyväksy sitä, että Jumalan luonne sisältää ja sisällyttää myös kielteisen puolen. Seiskan tarve on välttää kipua. He ovat kieltämisen mestareita: ”En päästä sisään, myönnä tai osallistu mihinkään pimeään puoleen. Hymyilen edelleen ja teen parhaani." Seiska säteilee iloa ja optimismia. Seiska on "ikuinen lapsi". Mutta kasvamattoman seiskan iloisuus on seurausta heidän pelosta kohdata kipua ja heidän vaistonsa väline itsensä suojelemiseen. Seiskat rakastavat äärettömiä horisontteja ja vaihtoehtojen pitämistä avoimina. He välttelevät tiedostamatta sitoutumista liian syvästi johonkin tai jollekin, koska syvällä he näkevät aina piilevän kivun. Sitä paitsi sitoutumisessa heidän omat rajansa saattavat tulla näkyviin – ja sekin olisi tuskallista. Seiskat rakastavat seikkailuja ja matkustamista, koska tässä ja nyt on aina tylsää, tuskallista ja riittämätöntä. Valitettavasti, kun he saapuvat sinne, se on aina myös pettymys. Joten heidän on nostettava panosta ja suunniteltava jotain vielä jännittävämpää. Mutta mikään niistä ei todellakaan tee heitä syvästi onnelliseksi. Joten he voivat siirtyä riippuvuuteen. Heidän perussyntinsä on ahneus; heidän mottonsa on "enemmän on aina parempi!" Seiskan kääntymyksen alku voi olla jotain synkkää tai tuskallista, jota he aluksi kieltäytyvät käsittelemästä. Yleensä se tarkoittaa kivun kohtaamista, jota he eivät voi välttää, kuten läheisen kuolema, työpaikan menetys tai terveyden ongelmat. Sitten he voivat vihdoin ymmärtää, että suurelle osalle heidän elämästään on ollut ominaista kivusta pakeneminen. Siinä vaiheessa he alkavat kasvaa. Kuten Pyhä Franciscus, joka oli seiska, he itse asiassa oppivat sukeltamaan suoraan siihen sen sijaan, että pakenevat sitä. Seiskan kutsu on yhteistyö Jumalan kanssa. Kasvamattomat seiskat ajattelevat olevansa oman onnensa seppijä, ja siksi he suunnittelevat jatkuvasti uusia tapoja optimoida elämäänsä. Kun he tekevät yhteistyötä Jumalan kanssa, he kohtaavat maailman todellisuuden, joka on aina ilon ja tuskan yhdistelmä, ja he hyväksyvät elämän molemmat puolet. He kulkevat Jumalan tietä, joka johtaa kuoleman kautta ylösnousemukseen. He pystyvät tuomaan iloa ja toivoa siellä, missä suru vallitsee. Se on askel idealismista laajalle heränneeseen realismiin. Uudistuneen seiskan lahja on raitis ja syvään maadoitettu ilo kaikkien elämän vaikeuksien edessä ja niistä huolimatta. Terveet seiskat hyväksyvät itsensä syvästi, kun he huomaavat, että Jumala ja läheiset hyväksyvät heidät, ei vain heidän säteilevän puolensa, vaan koko olemuksensa vuoksi.
18.3.2023 |
