Viitosen synti on saituus (tai ahneus), ja he kaipaavat tietoa, ajatuksia, ideoita, hiljaisuutta ja tilaa. Heille tieto on voimaa, eivätkä he voi koskaan tietää tarpeeksi täyttääkseen sisällään tuntemansa tyhjyyden. Viitoset tarvitsevat aina uuden kurssin, toisen kirjan, toisen hiljaisuuden retriitin. He tarkkailevat aina, usein turvallisesta takakulmasta. Viitoset viettävät suurimman osan elämästään yksisuuntaisen peilin takana, josta he voivat katsoa ulos, mutta eivät anna sinun katsoa itseään takaisinpäin.

Viitoset yrittävät vetäytyä joutumatta tunteiden ja tapahtumien pyörteeseen, ja kehittää omanlaistansa "objektiivisuutta". Heille on tärkeää pysyä rauhallisena – ainakin ulkoisesti – ja pitää tunteensa hallinnassa. Todellisuudessa useimmilla viitosilla on intensiivinen tunne-elämä. Mutta sillä hetkellä, kun jotain tapahtuu, tuntuu kuin heidän tunteensa olisivat tukossa ja raahautuisivat aina jäljessä. Aluksi viitoset rekisteröivät tilanteen silmillään, korvillaan ja aivoillaan; he voivat seistä tapahtuman vierellä näennäisen objektiivisesti. Mutta heti kun he ovat yksin, he alkavat arvioida sitä uudelleen. Näin he saavat vähitellen yhteyden tunteisiinsa, jos silloinkaan.

Puolueettomuus voidaan nähdä viitosen hyveenä. Viitoset voivat olla erinomaisia kuuntelijoita ja neuvojia. Heidän kykynsä vetäytyä emotionaalisesti voi auttaa neuvojahakevia arvioimaan omaa tilannettaan selkeämmin. Mutta irrallisuutta voidaan pitää myös viitosen suurimpana heikkoutena. Viitosten elämäntehtäviin kuuluu sitoutumisen ja toiminnan oppiminen. Viitosten täytyy rakastua intohimoisesti. "Rakkauden oppiminen" on yksi heidän suurista haasteistaan, koska se törmää heidän toiveensa pitää etäisyyttä. Viitoset, jotka eivät anna itsensä hullaantua rakkaudessa, ovat epätäydellisiä. Ilman sitä he pysyvät emotionaalisesti köyhinä koko elämänsä.

Meditaatio ja rukous ovat viitosille ratkaisevan tärkeitä voimanlähteitä. Viitosten täytyy kehittää sisäistä maailmaansa löytääkseen rohkeutta omistautua ulkomaailmalle. Jälkimmäinen tulee mahdolliseksi vasta, kun sisäinen maailma koetaan vähemmän uhkaavana, ja viitoset ovat löytäneet levon ja turvan Jumalasta ja siten myös itsestään. Kristuksen inkarnaation (hänen sitoutumisensa ja kärsimyksensä, hänen valmiutensa liata kätensä ja parantaa ihmisiä koskettamalla heitä) meditointi voi yhdistää viitosen uudelleen hänen sielunlapseensa kahdeksikkoon.